Kellaria siivottaessa löytyi minun 60 vuotta vanha sotilasmuistioni varusmiespalvelukseni ajalta. Kirjanen oli mennyt vuosien saatossa aika huonoon kuntoon, joten päätin digitalisoida sen ja ottaa samalla pahimmat kosteusläikät pois. Tämän päivän varusmiehet eivät varmaankaan enää kirjottele tällaisia pieniä muistelmia, joten ajattelin liittää täman yksinkertaisen sotilasmuistio-kirjasen kotisivulleni toistenkin nähtäväksi.  Sisältö kirjasessa ei todellakaan ole mikään mestariteos vaan kuten siinä mainitaan että täta kirjasta ei ole tehty huolella vaan armejan kovalla kiirellä. Ehkäpä löytyy vielä vanhoja armejakavereita jotka lukevat täman ja muistavat yhteiset kokemukset yli puolen vuosisadan takaa. En ottanut mukaan sivuja jotka käsittelivät eri aselajien arvomerkkejä jne. Sellaisia tietoja on netissä erittäin runsaasti.
 

Suoritin asevelvollisuuteni vapaaehtoisena (siviilikarkurina) vain 17 vuoden ikäisenä. Olen syntynyt 1945 joten kuuluin niin sanoittuihin suuriin ikäluokkiin (1945-1946). Armeja toivoi lehti-ilmoitusten avulla että mahdollisimman moni ilmoittautuisi vapaaetoisena varusmiespalvelukseen 1962-63 estääkseen suuren ruuhkan syntymisen 1965-66. Asuinpaikkani oli Pelkosenniemi (Saunavaara) pieni paikkakunta jossa ei ollut helppoa nuoren miehen saada työtä joten ilmoittadun palvelukseen. Vapaaehtoisia ainakin Oulun Hiukkavaarassa oli tosi paljon, mikäli oiken muistan oli luku 30%. Ruoka kasarmilla oli aika ankeaa. Pehmeää leipää sai ainoataan huonohampaiset lääkärin kirjoittamalla leipäkortilla. Näkkileipä (vanikka) jota silloin söimme oli armejan varastosta  vuodelta 1944. Hyvin oli leipä säilynyt pitkastä varastoinnista huolimatta, oli mustaa ja kivikovaa, mutta kun sitä teessä lioitti niin kyllähän se syötävää oli. Kahvia saatiin vain keskiviikkona ja sunnuntaina, se oli jotain outoa sorttia ei ollut kovin helppoa kahviksi tunnistaa. Jos joskus halusi syödä lisäannoksen ruokaa ("santsata") täytyi ilmoittautua keittiökersantille ja saada siihen lupa (jos kysymyksessä oli suositumpi ruoka ei sitä yleensä riittänyt "santsaukseen"). Kyllähän sillä ruualla eli mutta ei kyllä lihomaankaan päässyt. Vapaailtoina oltiin sotilaskodissa, juotiin kahvia ja syötiin munkkeja (erittäin maukkaita) jos sattui hieman rahaa taskunpohjalta löytymään. Alokasaikana ei edes kiväärit riittäneet kaikille vaan osalla oli vapaussodan aikaisia ampumakiellossa olevia kivääreitä ja olipa jopa muutamia puustakin veistettyjä leikkiaseita. Hyvinhän ne sopivat alokkaiden sulkeisharjoituksiin, kun emme kuitenkaan saaneet ampua. Minulle on jäänyt se muistikuva että alokasaikana oli punkat ja pinkat pääasiallisena harjoitus- ja oppiaineena. Perunankuorinta käyttää vielä tänäänkin, mutta se ei ole ihme kun asiaa niin paljon harjoiteltiin. Se oli alokasaikaa se, sitten alkoi varsinainen koulutusaika. Moni meistä sai myös erikoiskoulutuksen. Jokainen sai toivoa jotain eri koulutusta joita armejalla oli tarjolla. Olin kiinnostunut lääkintämiehen koulutuksesta ja minut hyväksyttiinkin lääkintäkouluun Hennalaan Lahteen. Ensin oli harjoitusaika Sotilassairaala 1 (SS1) Oulussa. Lääkintäkurssin jälkeen oli sijoitus poliklinikalla Oulun Hiukkavaarassa.